VARHAISVAIHEET 1928 -1938

Maailman ensimmäinen moottorilento suoritettiin 100 vuotta sitten -vuonna 1903, ensimmäiset moottorilentoyritykset Suomessa tehtiin 1911 ja 1914 ja Suomen Ilmailuklubi perustettiin vuonna 1919. Tämän jälkeen perustettiin maahamme useita ilmailuklubeja ja -yhdistyksiä.

Yksityisten satakuntalaisten henkilöiden ilmailuun kohdistama mielenkiinto; järjestetyt ilmailupäivät ja lentämisestä pidetyt esitelmät purkautuivat käytännön toimintaan kun alueen ilmailusta kiinnostuneet henkilöt muodostivat vuonna 1927 "Björneborgsnedjens Flygklubb - Porin Seudun Ilmailukerho" -nimisen yhteenliittymän. Varsinainen perustava kokous pidettiin maaliskuun 18. päivänä 1928 ja 28.5.1928 yhdistys rekisteröitiin alueellisuutta paremmin kuvaavalla  nimellä "Satakunnan Ilmailukerho r.y.".

Perustetun kerhon ensimmäiseen johtokuntaan tulivat puheenjohtajaksi porilainen piiripäällikkö Väinö Ikonen, varapuheenjohtajaksi maisteri Bertel Fabritius, sihteeriksi johtaja Leo Suominen, rahastonhoitajaksi insinööri Kurt Henning sekä jäseniksi johtokuntaan konsulit Werner Hacklin ja Folmer Rosenlew, johtaja Lauri Lindroos ja diplomi-insinööri Karl Hagström.

Toiminta suunniteltiin mahdollisimman laajaksi; se tulisi käsittämään lentokoulutusta, paikallista lentoliikennettä, ilmailutietouden levittämistä sekä suunnitelmat toiminnan rahoittamiseksi. Ensimmäiseksi päätettiin ostaa lentokone, hankkia tontti hallia varten ja rakentaa halli.

Perustajajäsen Lei Suominen piirsi nimensä suomalaisen ilmailun historiaan vielä myöhemminkin. Nakkilalainen kauppaneuvos Leo Suominen kuului 1950 -luvulla Karhumäki Airways Oy:n johtokuntaan. Kanarian saaret tuntien hän vaikutti tuolloin merkittävällä tavalla yhtiön päätökseen aloittaa tilauslennot Kanarian saarille. Konetyyppinä oli ensin DC-3 ja matkaan per suunta kului kaksi päivää ja kaksi yöpymistä. Myöhemmin konetyyppi vaihtui Convair CV 440 Metropolitaniksi. Siitä alkoivat suomalaiset etelänmatkat!

Porissa ei vielä vuonna 1928 ollut lentokenttää, joten kerholaisten katseet suuntautuivat luonnollisesti merelle ja vesilentotoimintaan. Mäntyluodon Uniluoto valittiin kerhon tukikohdan paikaksi. Porin kaupunki lahjoitti kerholle tontin vuokratta 25 vuodeksi Mäntyluodon Uniluodonkadun itäpäästä. Oman hallin rakentaminen alkoi syksyllä 1928 ja paikka vihittiin "Satakunnan Ilmailukerhon lentosatamaksi" vielä ennen joulua!

Rakennusmestari Uuno Helmisen rakennuttama Suomen ensimmäinen yksityinen lentokonehalli oli kooltaan 14 x 14 metriä ja käsitti hallitilan kahta lentokonetta varten, korjaamohuoneen, toimiston sekä päivystyshuoneen. Hallin hinnaksi tuli 60 000 markkaa.

Satakunnan Ilmailukerho valitsi ensimmäiseksi lentokoneekseen kolmesta ehdolla olleesta tyypistä englantilaisen De Havilland D.H.60G Moth -koneen eli "lennokin", jota nimitystä tuolloin käytettiin.  Kellukkeilla varustetun Mothin kauppahinta oli 150.000 Smk.

Toinen ehdolle asetettu konetyyppi oli saksalainen kaksipaikkainen ja -tasoinen peräkkäinistuttava, kaksoisohjaimin varustettu koulu- ja taitolentokone BFW U 12a tai sen tehokkaammalla moottorilla varustettu versio U 12b. Konetta valmisti Bayerische Flugzeugwerke A.G. Koneen voimalaitteena oli yhdeksänsylinterinen Siemens & Halske A.G:n SH 11 tähtimoottori, teho 84/96 hv tai 108/125 hv.
Tyypin kellukevarustusmahdollisuudesta ei ole tietoa.

Valtion Lentokonetehtaan  "Sääski II" oli kolmas tarkasteltu vaihtoehto. Näin jälkeenpäin voidaan todeta Sääsken olleen varsin tasapäinen valitun Moth -koneen kanssa.

Satakunnan Ilmailukerhon alkuunlähtö oli todella ripeätä, mutta olihan ilmailusta innostuneiden perustajien mottona "Satakunta, ilmailussa ensimmäiseksi"! Ostettu kone oli ensimmäinen ilmailukerhon hankkima lentokone Suomessa.

Mothin tulo myöhästyi pahasti sitä kuljettaneen laivan juututtua jäihin Tanskan salmissa. Vasta kelirikon jälkeen Moth saatiin Helsinkiin. Kone koottiin Santahaminan Ilmailutelakalla ja varustettiin kellukkeilla. Siirtolento Poriin jouduttiin huonon sään takia keskeyttämään ja takaisin palatessaan kone joutui odottelemaan hinausta ja kaatui aallokossa Santahaminan rantaan. Kahden viikon kuluttua Moth oli kuitenkin taas kunnossa ja lennettiin Poriin. Mothin ensimmäinen rekisteritunnus oli "K-SATA". Sille annettiin lisäksi nimi "Satakunta I".

Koneen runko- ja siipipinnat myytiin mainostiloiksi niin tarkkaan, että rekisteritunnukset juuri mahtuivat mainosten sekaan.

Koneella lennettiin kerhon ohjaajaopettajan ja asiamiehen, Ilmavoimista tehtävään komennetun kapteeni Heikki Huhtisen toimesta maakuntakierroksia, lennätettiin yleisöä ja tehtiin ilmailua tunnetuksi. Huhtisen jälkeen ohjaajana toimi lentomestari Parikka ja hänen jälkeensä lentomestari Aarne Lundén. Vuonna 1931 lentomestari Laakkonen toimi koneen ohjaajana. Vuonna 1931 kone vaurioitui pakkolaskussa Ahlaisissa ja korjattiin Veljekset Karhumäellä Keljossa. Vuonna 1933 Kapteeni Heikki Huhtinen osallistui koneella Suomen ensimmäiseen lentoralliin -"Petsamo lentoon".

Vuonna 1932 oli kerholla vilkas nuorisotoiminnan vuosi. Porin kaupunki aloitti vuonna 1933 neuvottelut lentokentän rakentamiseksi kaupunkiin. Neuvottelut eivät vielä tuottaneet tulosta.

Vuonna 1930 kerho oli nimennyt toimikunnan, jonka tuli esittää valtiovallalle ehdotus lentokentän rakentamiseksi Poriin. Toimikunnalle annettiin myös tehtäväksi etsiä Porin lähistöltä sopiva paikka Valtion Lentokonetehtaalle.

Kerhon jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin, myytiin Moth Suomen Ilmailuklubille vuonna 1934, samalla jätettiin Mäntyluodon kerhotukikohta O.W. Hacklin & Co:n ostaessa hallin. Merkittävä episodi nuoren kerhon varhaistaipaleella oli päättynyt.

Ilmailukerhon toiminta kiinnosti nuorisoa, jota tuli kerhon piiriin. Vuonna 1935, samana vuonna kuin Jämin Ilmailukoulu aloitti toimintansa, aloitettiin purjelentotoiminta. Kerho sai toimitilaa Liinaharjan kartanosta, jossa aloitettiin Grunau 9:n rakennustyö. Kone valmistui seuraavana vuonna ja sai nimekseen "Leo", kerhoa tukeneen nakkilalaisen ilmailumiehen ja teollisuusjohtaja Leo Suomisen mukaan. Samana vuonna oli kerholaisia ensimmäistä kertaa juuri perustetun Jämin Ilmailukoulun kursseilla. 

Vuonna 1938 suoritti kerhon jäsen, porilainen Pentti Lipsanen toisena suomalaisena purjelentäjänä purjelennon Hopea-C -merkin, HC numero 2. Kerho sai vuonna 1938 oman auton ja lentotoimintaa harjoitettiin Pihlavanlahden jäällä Grunau 9:llä. Pori oli näet edelleen ilman lentokenttää, vaikka keskustelut asiasta kaupungin ja valtion kanssa oli aloitettu jo vuonna 1933.

Suomen piti olla vuoden 1940 Olympialaisten isäntämaana ja purjelennon yhtenä kilpailulajina, ensimmäisen kerran. Kerhon jäsen, Pentti Lipsanen valittiin valmennusleirille vuonna 1939 Jämille, jonne oli hankittu Saksasta sen aikaista purjelennon huippukalustoa; DSF Olympia, DSF Weihe ja Suomen ensimmäinen kaksipaikkainen purjelentokone DSF  Kranich.
Valtio aloitti samana vuonna Porin lentokentän rakennustyöt. Vuoden 1940 Olympiakisat peruuntuivat ja Pentti Lipsasen tie johti hävittäjälentäjäksi Ilmavoimiin. Hänen laillaan lensivät sodan taivaalla Porin Ilmailukerhosta  hävittäjälentäjinä Eero Raesma, Kyösti Karhila, Osmo Länsivaara ja Väinö Vuontila.

Sotavuosina 1940-44 kerhon toiminta rajoittui lennokkitoimintaan. Kalevi Koskiselle kirjattiin lennokki-SE ja vuonna 1944 kerho järjesti Porin lentokentällä suuret lennokkikilpailut.

Sotavuosien jälkeen Ilmailukerho sai käyttöönsä saksalaisilta jääneen parakkirakennuksen nykyisen itäisen alikulkusillan tienoilta. Lentokaluston kunnostus ja uudisrakennus jatkui ja lentotoiminta käynnistyi.
Lentokalustoon kuului alkeiskone Grunau 9, IL-59, kerhotyönä rakennetut, vuonna 1947 rekisteröidyt Harakka I, H-10, Harakka I, H-28 sekä samoin kerhossa rakennettu, vuonna 1944 rekisteröity harjoituspurjelentokone Grunau Baby IIa. OH-BAP.

Lentotoiminta tapahtui Porin lentokentällä vintturi- ja autohinauksella. Porin lentokentän tervasepelipäällysteinen kiitotie 12/30 oli siihen aikaan Suomen pisin. Sodanjälkeisenä aikana tarvikkeiden ja varaosien vaikea saanti aiheutti runsaasti teknisiä, lentotoimintaa rajoittavia ongelmia.


Pääsivulle